No ne lapikkaat <3
Kannatti jatkaa etsintää kaksi vuotta.
Melkein jo ostin uutena (ja kalliilla) viime talvena,
mutta ostinkin huopikkaat kun luulin hukanneeni vanhat.
No, ne vanhat sitten löytyivät muuton yhteydessä.
Nyt on sitten kahdet;
Ipe-tädin vanhat sekä uudet Lahtiset.
Ja ah, ne lapikkaat,
vielä hyvän reilua kokoa,
mahtuu villasukkaa väliin.
Karva siellä sisällä oli vielä ihan pörröistä
ja kuohkeaa.
Muutenkaan käytön jälkiä ei juuri ollut havaittavissa,
muuta kuin nahkanauhat oli takaa irrotettu.
Ne on helppo korjata.
Kuvassa näkyvän piiiitkän piiiitkän räsymaton
löysin myös, näitä ei ole koskaan liikaa.
(Varsinkin, kun mattopyykki vasta odottaa,
ja koira on talven aikana sekä oksennellut,
että kerran pissinyt sisälle....
tietenkin joka kerran eri matolle.)
Sininen peltirasia oli todellinen löytö!
Minulla on samaa sarjaa isompi,
punainen, ompeluvälinelaatikkona.
Tämä saa sisäänsä nauhoja ja pitsejä.
Ja kiva kesätoppi kauniilla kirjailuilla
ja taskuilla.
Olisi tosin saanut olla ohuempaa kangasta,
harmittavan jäykältä tuntuu päällä.
No, täytyy käyttää se sellaiseksi mukavan hiutuneeksi.
