Joulua odotellessa

Jouluvalmistelut ovat täydessä vauhdissa.  Lahjoja on saatu ja annettu.  

Osa on vielä paketoimattakin,yksi vielä postin matkassa.

Jännätään, ehtiikö aatoksi.

Tänä vuonna päätin ettei stressiä oteta, ja olenkin päässyt töidenkin puolesta hieman helpommalla tänä vuonna. Siitä olen niin, niin kiitollinen.

On ollut aikaa käydä rauhassa Jouluostoksilla ja tuttavilla paketteja viemässä ja kahvittelemassa.

Pääsinpäs yhden kummilapseni Joulujuhlaankin. Siellä viimeistään heräsi Joulumieli <3

Mummon kanssa on rypytelty karjalanpiirakoita vinot pinot, samalla suunniteltiin jouluaattoa.

Mummo on niin onnessaan kun pääsee omaan saunaan Joulusaunaan !

(Mukana kerjäsi onnellisena myös virallinen Joulukoira, jolla tuli muuten vuosipäivä juuri täyteen.)

Esijouluakin vietettiin Mumilassa tuossa naapurissa.

Lapset saivat jo esimakua tulevasta Joulusta pakettienkin muodossa, ihania jouluherkkuja unohtamatta !

Rauhallista Joulunaikaa kaikille ja pitkää pinnaa Joulukiireisiin !

Herkäksi pistää

Näinä päivinä, palaan ajassa vuoden taaksepäin.

Tasan vuosi siten, päiväni olivat odotusta täynnä;

laittelin mökkiä muuttovalmiiksi,

odotin kiihkeästi koiraa kotiin.

Tätä kaikkea oli odotettu niin kauan !

Luntakin oli jo näköjään ihan kunnolla maassa,

ja pakkasta.

Tässä muutama muistelo:

ihan pian !

ja se koira !

koti <3

Tuossa yhdessä postauksessa mietin,

että koskakohan se uutuudenviehätys karisee.

No onhan se tavallaan vähän karissutkin, 

varsinkin viime talvi kun oli mitä oli,

hiton kylmä eikä vettäkään kaivossa. 

Miehelläkin siinä sitten vielä meni polvi ja oli jalaton monta kuukautta.

Mutta kyllä se viehätys maalaiselämään on vain vahvistunut.

Saunanlämmityksistä sun muista hommista on tullut rutiineja,

arjen rytmi.

En juuri kaipaa suihkua, mutta mietin välillä,

että on se varmaan sitten hieno tunne kun saa oman suihkun ja kylppärin,

tai vessan jossa mahtuu kääntymään :D

En enää ikinä kuunaan päivänä voisi mennä takaisin rivariin,

kerrostalosta nyt puhumattakaan.

Tukehtuisin.

Vaikkakin, 

täytyy myöntää;

tässä eräänä yönä,

kun kävi omitunen hiippari oven takana,

  ekaa kertaa täällä ollessa oikeasti pelotti.  

(Luojan kiitos mies oli kotona.)

Mietin kyllä, miten korvessa sitä täällä ollaankaan.

Että jos jotain sattuisi.

Koirastakaan kun ei ihan oikeasti ole vahdiksi.

Onneksi asuu äitimamma ja isäpuoli tuossa viereisellä pellolla <3.

Nelivuotias

Viikonloppuna juhlittiin kaksoseni pienemmäistä.

Mahtavat neljä vuotta tuli mittariin ja sankari oli juhlista tohkeissaan.

Tämä täti oli onnessaan auttamassa, ja lahjaksi käytiin sankarin kanssa kartsalla, syömässä ja lelukaupassa ihan kahdestaan.

Bonuksena oli parturikäynti, joka hieman jännitti vielä kuumeesta toipilasta pientä poikaa.

Tässä lähtötilanne; jännittynyt pörröpää.

"Mä pidän kyllä sit silmiä kiinni"

Ja tässä lopputulos; aivan otettuna hienosta hemmotteluhetkestään;

"Näytä peilillä, mä oon komee".

Sankarin toive oli pinkki irokeesi, siihen ei ihan vielä päästy mutta astetta rokimpaan kuitenkin ! 

Onnea vielä tätäkin kautta,

Päpyn rakas isopieni muru !

-talven (lumen) tuloa odotellessa on maalailtu listoja raikkaan valkeaksi.

-on haaveiltu sisustusasioita.

-on haaveiltu jouluasioita.

-on ulkoiltu huumaavan kauniissa pakkassäässä.

-ihailtu kuinka lähilammen joutsenperhe pääsi vihdoin matkaan. Nähdään taas keväällä !

-vietetty sunnuntaita ihanan ystävän ja koiraystävän kanssa.

Neulottu on, todistetusti. Isänpäiväneulomukset jäivät vallan kuvaamatta. Oli pipo ja kynsikkäät. Iskä tykkäsi.

Projektituolit saunalla. Etenee raaputus kerrallaan. Ompelin huopuneesta villapaidasta lämpöiset pipon ja tumput. En tiedä kaipaisivatko vielä pintaansa kirjailua, nappeja kenties? 

Mies huhkii navetassa aamusta iltaan, ei malta lopettaa. Mikä onni onkaan ahkera ja työteliäs mies <3

Linnuille laitettiin ensimmäinen ruokintapönttö. Auringonväristä kissavierastakin on herkuilla hemmoteltu.

Piha on jo melkein paketissa talvea varten.

  

Täällä taas

Elämäni ensimmäinen tuubihuivi/kieppi/mikälie isoimmalle kummitytölle Novitan Kelo-langasta.

On niin kiva että taidan pian puikotella itselle samanlaisen.

(Kuvassa myös vaivalla kasvatettua omanväristä hiusta ! Ei se ollutkaan ihan niin harmaata kuin luulin.

ponnarilla oleva on vielä kamalaa ikivärjättyä sekasotkua.Pitää se pätkästä pois kunhan vähän enmmän saan aikaiseksi tuota omaa.)

Kaikkien aikojen lempikengät jo vuosien ajalta saa taas käyttöön ! Pelkään sitä päivää kun nämä hajoaa.

Uusi verhokappa kirpparilta piristää edelleen.

Kanervia istutettu mummon toimesta.

Möröjuhlatkin juhlittiin aiottua hieman pienemmällä porukalla, mutta oli meillä niin mukavaa.

Niin mukavaa, ettei juurikaan ole nyt kuvasatoa teille näyttää.

Karvaisen kaverin kanssa olemme reenailleet kovasti pois epävarmuudesta ja vahvistaneet välistämme luottamusta, enkä voi lakata ihmettelemästä miten viisas ja hieno koira meillä onkaan.

Satoa

Möröjuhlaa odotellaan :)

Martan peti

Romanttinen, pehmoinen makuupaikka,

jossa lepuuttaa päivän touhuista väsyneitä tassujaan.

( Materiaaleina vanha tyyny, 

hemtexin vahva ruusupuuvillakangas.

Päällinen on irrotettava.)

Hänelle:

<3 Martta Surku Onneli <3

Aamulla

Sunnuntaina, kun saisin nukkua pitkään, herään jo kahdeksalta.

Aurinko on juuri nousemassa. Maa on kauttaaltaan valkoisessa kuurassa.

Puen päälle, en malta edes kahveja keittää.

Otan koiran ja kameran.

Muuta en juuri nyt tarvitse.

Tänne kuuluu hyvää. On lenkkeilty, haravoitu ja tehty muita pihahommia.

On saatu syksyn raikkaudesta voimaa. 

Takkaakin on lämmitelty jo useana iltana, sytytelty kynttilöitä ja lyhtyjä.

Moona kävi Miehen kanssa Kurun metsissä asti toteamassa, että on siitä metsästyskoiraksikin.

Hienosti oli sekä haukkunut, että noutanut pyytä. 

Moonan kanssa aloitettiin myös "käytöskurssi".

 Löysimme ihanan ja ihan meille sopivan kouluttajan, joka auttaa meitä auttamaan Moonaa 

pääsemään eroon epävarmuudestaan.

Vaikka tämä prosessi on vasta alkutekijöissään, olen kokenut jo monia ahaa-elämyksiä ja 

koirakin selvästi hoksaa mistä on kysymys. 

En tiedä johtuuko näistä pienistä onnistumisen kokemuksista, mutta olo on mitä mahtavin, ja tuntuu 

että jaksaisin tehdä mitä tahansa ! 

Viime silausta vaille

Superpehmoista babymerinoa tädin pikku murusille !

<3 <3