Olin taas raivaamassa mummolaa.
Roskalavalle lähti yhteensä n.14 jätesäkkiä tavaraa,
näin ensialkuun...
Lähinnä navetasta ja muista piharakennuksista.
Yritän ymmärtää, että pula-ajan lapset säilyttävät kaiken,
koska kaikesta on sotien aikana ja jälkeen ollut pulaa.
Mutta, siis todellakin, niitä maksalaatikko-foliorasioitakin
oli pelkästään jo monta kymmentä....siis korkeat huojuvat pinot.
Sieltä sitten löytyi, margariinirasia-pinojen ja esla-kelkkojen takaa,
lakanakankaaseen kääritty mytty.
Se näytti niin arveluttavalta, etten meinannut uskaltaa kurkata mitä siellä on.
Ihan kuin ihmisen pää ja kasvot...
Avasin kääreen, ja nauroin ääneen siitä ilosta, mitä löysin !
Tämä on sellainen veistoksen alku,
jota olen väsännyt tuolla samaisessa navetassa,
muutama vuosi sitten kesällä.
Ja sinne se on unohtunut ja kuivahtanut.
Idean se on saanut yhdestä dia-kuvasta,
jossa istun lapsena mummolassa, telttaperävaunun päällä,
nukke sylissä ja aurinko häikii/kiukuttaa/irvistyttää.
Se ilme oli siinä kuvassa niin mahti, että se piti ikuistaa.
Tämä projekti vaan pääsi kaiken muun ohella unohtumaan täysin.
Nyt voin yrittää tätä elvyttää, kunhan saadaan navettaverstas kuntoon !
Niin kova hinku veistohommiin tuli kyllä hetipaikalla kun tämän näin.
Niitä hommia onkin ollut kova ikävä kun ei ole ollut vuosiin tiloja missä tehdä.
Muutenkin oli ihana päivä.
Vaikka sataa tihutti koko päivän,
sisäisesti paistoi aurinko.
Kuutisen tuntia navetanraivausta ei tuntunut missään !
Välillä virittelin ulkovaloja ja laitoin kynttilän lyhtyyn,
keittelin pannukahvit ja katselin vanhoja kuvia.
Mukana oli myös kuvia viime talvena edesmenneestä papastani.
Pappa siellä jossain, me pidetään sun kodista hyvää huolta <3
<3
tosi magee toi veistoksen alku. kannattaa ehdottomasti jatkaa. itse veistin aikoinaan esikoisen rintakuvan jossa hän oli 6-8kk. kuopuksesta on myös tarkoitus veistää omansa.
VastaaPoista