Viikonloppuna lempivieraat yökylässä.
Hyvää ruokaa, saunomista, leikkiä.
Maailmanparannusta lämpimässä pimeässä illassa,
viinilasillisen kera.
Paljon ulkoilua loppukesän oranssissa valossa.
 Neulomista.



Tällä jaksan taas.




 

syksyllä

Koirat jolkottelevat vapaana, kostea maa tuoksuu.
Juuri leikattu ohransänki
rahisee saappaiden alla.
Hyvän ystävän kanssa jaamme viikon tapahtumat, ilot, surut ja

ärsytyksen aiheet.
Välillä suojelemme pikkuisia sammakoita koiriemme teräviltä hampailta.

Sielu lepää syksyisessä maisemassa.
Luonto on parasta terapiaa !

Orava on onnellinen, sille on pihatammessa paljon terhoja syötäväksi.

neulon

Neulon illalla, aamulla, töissä kahvitauolla.

Niin kovasti, että pikkurillit kramppaa. 

Tilasin aimo satsin merinoa, ja sitten,

paikallisessa lankapuodissa vielä sorruin. 

Että parempi onkin, että neulotuttaa,

ei tästä villavuoresta muuten päästä eroon.

(Onneksi on monta tädin kultaa taas vailla lämmintä välikerrosta.)

Puutarhan sadosta on nautittu myös,

marjat on jo syöty, 

ja eilen tein oman maan peruna-fenkoli-sosekeittoa,

oli hyvää, nam.

Tomaateista olen huolissaan; 

ei punaista, ei edes oranssin häivähdystäkään....

Saatiin viiriäisenmunia. Maistuivat jännältä, vähän rasvaisemmalta kuin kananmunat.

Ovat niin kauniita, että tekisi mieli pitää ne vaan kulhossa koristeena.

Pitkänpitkät vastapestyty räsymatot ostin kirpparilta eräältä pieneltä mummukalta hävyttömän halpaan hintaan.

Lintusirotin oli täsmälöytö tarpeeseen kivalta kirppisreissulta kaima-ystävän kanssa. Mennäänhän pian uudestaan ? 

Pärnu

Pieni jokavuotuinen perinne.

Lähisukumme vaihtelevalla kokoonpanolla, pitkä viikonloppu.

Säät suosivat, seura oli mitä mukavinta.

Siskon pikkuiset olivat mitä reippaimmat matkalaiset. 

Muutaman päivän hengähdys arjesta oli paikallaan.

Ensi kesänä uudestaan !

Ahkera päivä

Aamu alkoi mattojen kuurauksella,

jatkui sujuvasti mehusavotalla,

ja päättyi suussa sulavaan mustikkapiirakkaan.

 

Kiitos siitä kuuluu ahkeralle kesäteinille; 

vanhimmalle kummilapselleni,

joka ilahdutti meitä koko päivän 

eläväisenä, iloa pulppuilevana ihanana omana itsenään <3

Kummin mieltä lämmitti kun teini antoi jopa kuvata itseään,

tuli niin raikkaita, kauniita, luonnollisia kuvia <3

Omasta maasta

Vaikkei näin ensimmäisenä maalaiskeväänämme saatukaaan istutettua kaikkea mitä olisi mieli tehnyt,

niin satoa on saatu kumminkin.

 Perunaa on kirjaimellisesti vaikka muille jakaa, ja on jaettukin ihan ilolla, meiltä kun tuo vanha kelvoton maakellari purettiin verstaan tieltä pois... eikä ole vielä uutta kellaria johon säilöä.

Hernettäkin tursuaa niin, että osa ehtii nuupahtaa ennen kuin keritään syödä pois... 

 Salaattia on saanut syödä ihan urakalla, montaa sorttia, (muistutus itselle ensi vuotta varten; kylvä harvasti,

äläkä laita valtavaa määrää kerralla...)

 Tillit, sipulit, yrtit ja muutamat kokeilut kuten fenkoli ovat pärjänneet hyvin.

( Tapoja käyttää fenkolia ?? Anyone?) 

Chilit ja miehen kokeiluGojit kasvavat kohisten.

Halloweenkurpitsoita näyttäisi tulevan monta , ja tomaatit, joiden suhteen olin jo luopunut toivosta;

tekevät hedelmää kuin viimeistä päivää.

Niin,ja  miehenkorkuiset maa-artisokat odottavat syksyä ja ihanan viileitä iltoja sekä

sosekeittoaikaa :)

Marjapuskat ovat vanhat ja kuivuneet, mummon kanssa kuitenkin tänään otettiin ja putsattiin useampi puska,

huomenna saan keitellä ne mehuksi. Ihan hyvin tuli marjaa vaikka rastaat kerkesivätkin herkutella osansa.

Syöntimarjoiksi olisi vielä karviaista, vattua ja sensellaista.

Suolasienistä käytin viimeiset sienisalaattiin, sienestysaika olisi nyt parhaimmillaan, hyvät sienipaikat  ovat täältä ihan läheltä vaan kadonneet...

Ja sitten, aiheen sivusta; Kuuno-kukko (harmaa) ja hänen äänekäs ystävänsä ovat kotiutuneet hyvin.

Ovat huomionhakuisia ja uteliaita, syövät kaikkea aina möössätystä perunasta banaaniin. 

Yritän niin kovasti olla kiintymättä liikaa...realiteetti on se, että nämä kaverit uivat viinissä kunhan syksy koittaa.

Ja muuten, elokuun illat ovat jotain ihaninta !