...

Kesä parhaimmillaan.

Juhlittu on perättäisinä viikonloppuina kummitytön rippijuhlat

sekä muutenvaan sukujuhlat.

Isoin kummityty (sama joka ripille pääsi) on viettänyt meillä enemmänkin aikaa.

Ihanaa, että edelleen viihtyy;  vaikka onkin jo ihan(a) teini   :)

(Tämä kuva pakko laittaa, vaikka tiedän, että

saan varmaan huudot, koska "hyi toi on niiiiin kauhee!!!"

Ei, vaan kertakaikkisen ihana ja sielukas...:)

Siispä koita Anni vaan kestää. ) 

Ruokaakin on tehty ja syöty on :)

Neulomisvimma on ihan älytön;

meinaa ihan karata lapasesta...

(Tämä on tilaustyö, mutta niin kiva tuo koiran kuva,

että sitä voisin hyödyntää omiinkin lapasiin..)

...näistäpä on tulossa jotain aikas ihanaa...:)

 Onneksi on eräät käsityömessut tuloillaan;

pääsee ehkä osasta tuotoksia eroonkin :)

Muunmuassa tällaisia ajattelin tehdä sinne myyntiin: 

Nämä tyttöset lähtevät kyllä piakkoin uusiin koteihin :)

Viikonloppuna lempivieraat yökylässä.
Hyvää ruokaa, saunomista, leikkiä.
Maailmanparannusta lämpimässä pimeässä illassa,
viinilasillisen kera.
Paljon ulkoilua loppukesän oranssissa valossa.
 Neulomista.



Tällä jaksan taas.




 

neulon

Neulon illalla, aamulla, töissä kahvitauolla.

Niin kovasti, että pikkurillit kramppaa. 

Tilasin aimo satsin merinoa, ja sitten,

paikallisessa lankapuodissa vielä sorruin. 

Että parempi onkin, että neulotuttaa,

ei tästä villavuoresta muuten päästä eroon.

(Onneksi on monta tädin kultaa taas vailla lämmintä välikerrosta.)

Puutarhan sadosta on nautittu myös,

marjat on jo syöty, 

ja eilen tein oman maan peruna-fenkoli-sosekeittoa,

oli hyvää, nam.

Tomaateista olen huolissaan; 

ei punaista, ei edes oranssin häivähdystäkään....

Pärnu

Pieni jokavuotuinen perinne.

Lähisukumme vaihtelevalla kokoonpanolla, pitkä viikonloppu.

Säät suosivat, seura oli mitä mukavinta.

Siskon pikkuiset olivat mitä reippaimmat matkalaiset. 

Muutaman päivän hengähdys arjesta oli paikallaan.

Ensi kesänä uudestaan !

Ahkera päivä

Aamu alkoi mattojen kuurauksella,

jatkui sujuvasti mehusavotalla,

ja päättyi suussa sulavaan mustikkapiirakkaan.

 

Kiitos siitä kuuluu ahkeralle kesäteinille; 

vanhimmalle kummilapselleni,

joka ilahdutti meitä koko päivän 

eläväisenä, iloa pulppuilevana ihanana omana itsenään <3

Kummin mieltä lämmitti kun teini antoi jopa kuvata itseään,

tuli niin raikkaita, kauniita, luonnollisia kuvia <3

Menneellä viikolla

-on juhlittu syntymäpäiviään viettäviä kummilapsia.

-tehty luontohavaintoja.(kuovi on tuo pitkänokkainen kaveri kuvassa).

-hoidettu kasvimaata (ja syöty jo oman maan salaattia paaljon).

-haaveiltu joko voisi ekat omat perunat nostaa.

-odotettu, että herneet pullistuu.

-viritelty linnunkarkottimia marjapuskiin.(minähän en verkkoja laita!)

-saatu hellyyspuuskia koiraa kohtaan (koska se on päivä päivältä rakkaampi :))

-koettu tämän kesän rankin ukkonen (ja sitä seurannut upea sumu) hyvässä seurassa.