Sunnuntai-olo

Sunnuntai-olo Sunnuntaina, ja vielä Maanantainakin.

Olisiko tuolla märällä ja tuulisella kelillä vaikutusta asiaan...

Hyvin vähäistä neulomista, 

verkkareissa hengailua ja kahvia kahvin perään.

Tekisi mieli jäädä koko päiväksi sänkyyn.Peittojen alle piiloon.

Koirakin on vähän apeana. (Ja märkä.)

Rauhallinen sunnuntai

Yritän saada päätökseen keskeneräisiä töitä.

Harmaa slipoveri oli yksi niistä,

ollut keskeneräisenä pitkään.

Virkkasin perhoshihat, laitoin napit ja koristeen.

Koristeessa oleva nappi on aarre mummon nappikiposta. 

Siitähän tuli Ronja-tytölle ihan kiva talvinen liivi :)

Mummon vanhalle uskolliselle Singerille on ollut taas käyttöä.

Se on kuin uusi jälleen kun sai uuden käytetyn polkimen. 

Sen tuotoksia myöhemmin, kunhan tulee valmista.

Oi ihana sunnuntai

Mitä tekisinkään ilman sunnuntaita.

Yksi päivä viikossa kun saa vaan olla.

Pyjamassa koko päivän.

Kelloa katsomatta.

Ei tarvitse tehdä mitään.

Kuitenkin juuri silloin tulee tehtyä ne parhaimmat jutut.

Piti käyttää pois muutama punajuuri.

Siitä syntyi samettinen sosekeitto.

Leipäkin oli loppu.Tein sämpylöitä.

Siemeniä hulahti sekaan liikaa.

Ei mitään herkkuleipää.

Terveellistä senkin edestä.

Kokeilin uutta tilkkutekniikkaa lempiblogistini soulemaman 

innoittamana.

Tämä on huithapelille sopiva tekniikka.

Tilkut ommellaan suoraan vanunkappaleeseen, eikä mitat ole ihan justiinsa.

Kokeilin myös ihanaa puuvillavanua polyesterisellaisen sijaan.

Yli tuplaten kalliinpaa mutta ah-niin-ihanaa. 

Kun peiton pesee, puuvillavanu kutistuu,ja 

ommelten välinen kangas rypistyy.

Syntyy ihanan vanhahtava vaikutelma.

Kuvassa oleva koetilkku on vielä märkä pesun jäljiltä,

joten värit ovat vähän tummat.

Tällaista kyhäilin erään tärkeän pikkumiehen 3-v syntymäpäivää ajatellen.