Moona.

Tästä ei ole tulossa koirablogia, älkää pelätkö :)

Mutta suokaa minulle,

että tämä on hetken nyt tätä.

Rakastan <3 

Olemme kotona !

Suurin osa tavaroista on paikoillaan.

Kaksi yötä olemme täällä jo nukkuneet,

ja hyvin on nukuttanut.( kuin tukkia.)

On ihana herätä aamulla uunin muurista hohkaavaan lämpöön.

Eilen korkkasin pihasaunan,

se on meidän kylppärimme tämän talven nyt ainakin. 

Tiedän, että tämä uutuudenviehätys karisee jossain vaiheessa,

kun arki alkaa kunnolla eikä olisi aikaa sytytellä tulia, 

kantaa puita, saati vettä. 

Mutta nautitaan tästä euforisesta tunteesta nyt niin kauan kun se kestää. 

Niin, ja koira on kotiutunut hyvin.

Rakastumme siihen päivä päivältä enemmän.

P.S. Tuo possu on silkkaa pahuutta.

Kehtaa vielä röhkiäkin....

Hän on vihdoin täällä !

 

Tällainen pieni pirpana meille kotiutui vihdoin viime yönä.

Hän tuli kaukaa pohjoisesta asti. 

Olen myyty, hän on niin paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. 

Tämä on rakkautta ensi silmäyksellä <3 

( Muuttopostausta seuraavaksi luvassa, olemme vihdoin maalaisia ! ) 

Tuntuu jo kodilta.

Alkaa tuntua jo kodilta.

Mummola alkaa muuntua Meidän kodiksi.

Keittiössä alkaa olla jo valmista,

kuten myös yläkerran ompeluhuoneessani. 

Toiseksi alin kuva on ompelupöydän äärestä.

Linnut tulevan siihen ikkunaan,

ihan nenän eteen tuijottelemaan.

Loppuviikosta muutetaan isommat huonekalut.

Sallittakoon pienehkö muuttotauko.

Palailen kun olemme asettuneet ! 

Ei mennyt ihan kuin strömsössä...

Alkuperäisen suunnitelman mukaan,

kirjoittaisin tätä takkatulen loimussa,

uudessa kodissa, vanhassa mummolassa.

 Jännittävää postausta siitä,

 kuinka huomenna olisi uusi koira kotona.

Ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin.

Tiedossa oli, että kaivo on kuivahtanut.

On ollut kesästä asti.

Pohjavesi matalalla, koko kylässä. 

Kaivinkonemies oli tilattu,

kävi kaivamassa, näytti siltä että se auttoi.

Löytyi kolmekin hyvää vesisuonta. 

Kaivo silti edelleen kuiva, vain 10 cm mutaista lillua. 

Ei päästä muuttamaan, kun ei tule vettä.

Kun ei voi edes sitä vessaa vetää.

Koiran tuloa piti siirtää.

Aitaus sille tehtiin kuitenkin,

pyryssä ja pakkasessa.

Koppikin on jo valmiina. 

Niin sitä rakkautta mitataan, kun toinen puurtaa jäiseen maahan,

aamusta iltaan, 

aitausta koiralle, joka on täysin toisen osapuolen intoilun tuotosta,

ja jota pitää lähteä vielä hakemaankin, 

toiselta puolen Suomea. 

Valittamatta, reippaana <3 

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että vesi pysyy kaivossa.

(Toistaiseksi se riittäköön meille.)

Ensi viikon aikana viedään kamat sisään,

ja viikon päästä kirjoitan sitä jännittävää koirapostausta :) 

Kuviakin sitten enemmän.

( Nämä vain viikon takaisia kirppuja. )

Ihanaa pilkku-arabiaa, iso kulho.Suolainen hinta, 15 e 

paikallisella "antiikkikirpparilla",

mutta olen tuota sarjaa metsästänyt, eikä ole liioin vastaan tullut.

Ja jokainen vähänkin aikaa blogiani lukenut tietää,

etten voi vastustaa vanhoja leluja...

Tämä isohko määkivä nalle, likainen,

mutta hyväkuntoinen,

lähti mukaani vaivaisella 3 eurolla.

Liikkuvat jäsenet, ihana wanha karkea karva,

toimiva "määkimis-efekti" .

Se kaipaa enää sooda-pesun  <3 

Nyt tapahtuu !

Näissä tunnelmissa lähipäivät.

Vihdoin tapahtuu ! 

Tyyntä myrskyn edellä (ja pipo)

Mummolaa raivaamassa, jo ties kuinka monetta päivää.

Hiljaa hyvä tulee, yritän ajatella.

Teen lumityöt, 

huolehdin, että linnuilla on ruokaa... ja hiirillä myrkkyä :´( .

Asettelen välillä lisää ulkovaloja, keittelen pannukahvit.

Löydän aarteita ullakon kätköistä.

(Niistä ihan oma postauksensa myöhemmin.)

Enkä voi uskoa tätä todeksi.

Ensi viikolla pääsemme jo muuttamaan <3

Vihdoin jotain puikoiltakin valmistunut; ja vielä itselle !

Unelmanpehmeää alpakkaa : )