Täällä taas

Elämäni ensimmäinen tuubihuivi/kieppi/mikälie isoimmalle kummitytölle Novitan Kelo-langasta.

On niin kiva että taidan pian puikotella itselle samanlaisen.

(Kuvassa myös vaivalla kasvatettua omanväristä hiusta ! Ei se ollutkaan ihan niin harmaata kuin luulin.

ponnarilla oleva on vielä kamalaa ikivärjättyä sekasotkua.Pitää se pätkästä pois kunhan vähän enmmän saan aikaiseksi tuota omaa.)

Kaikkien aikojen lempikengät jo vuosien ajalta saa taas käyttöön ! Pelkään sitä päivää kun nämä hajoaa.

Uusi verhokappa kirpparilta piristää edelleen.

Kanervia istutettu mummon toimesta.

Möröjuhlatkin juhlittiin aiottua hieman pienemmällä porukalla, mutta oli meillä niin mukavaa.

Niin mukavaa, ettei juurikaan ole nyt kuvasatoa teille näyttää.

Karvaisen kaverin kanssa olemme reenailleet kovasti pois epävarmuudesta ja vahvistaneet välistämme luottamusta, enkä voi lakata ihmettelemästä miten viisas ja hieno koira meillä onkaan.

Satoa

Möröjuhlaa odotellaan :)

Martan peti

Romanttinen, pehmoinen makuupaikka,

jossa lepuuttaa päivän touhuista väsyneitä tassujaan.

( Materiaaleina vanha tyyny, 

hemtexin vahva ruusupuuvillakangas.

Päällinen on irrotettava.)

Hänelle:

<3 Martta Surku Onneli <3

Aamulla

Sunnuntaina, kun saisin nukkua pitkään, herään jo kahdeksalta.

Aurinko on juuri nousemassa. Maa on kauttaaltaan valkoisessa kuurassa.

Puen päälle, en malta edes kahveja keittää.

Otan koiran ja kameran.

Muuta en juuri nyt tarvitse.

Tänne kuuluu hyvää. On lenkkeilty, haravoitu ja tehty muita pihahommia.

On saatu syksyn raikkaudesta voimaa. 

Takkaakin on lämmitelty jo useana iltana, sytytelty kynttilöitä ja lyhtyjä.

Moona kävi Miehen kanssa Kurun metsissä asti toteamassa, että on siitä metsästyskoiraksikin.

Hienosti oli sekä haukkunut, että noutanut pyytä. 

Moonan kanssa aloitettiin myös "käytöskurssi".

 Löysimme ihanan ja ihan meille sopivan kouluttajan, joka auttaa meitä auttamaan Moonaa 

pääsemään eroon epävarmuudestaan.

Vaikka tämä prosessi on vasta alkutekijöissään, olen kokenut jo monia ahaa-elämyksiä ja 

koirakin selvästi hoksaa mistä on kysymys. 

En tiedä johtuuko näistä pienistä onnistumisen kokemuksista, mutta olo on mitä mahtavin, ja tuntuu 

että jaksaisin tehdä mitä tahansa ! 

Viime silausta vaille

Superpehmoista babymerinoa tädin pikku murusille !

<3 <3 

Vihreää kosmetiikkaa

Ostin ihanasta Pompotista vähän aikaa sitten
Vihreän kosmetiikan Brunette-palashampoon.

Tätä palashampoota olen käyttänyt ennenkin,
mutta se on ollut vähän ongelmallista.

Tällä shampoolla kun on kemikaaleja poistava vaikutus,
 se todella poistaa kemikaalijäämiä hiuksista.
Epämiellyttävänä sivuvaikutuksena on vaan se;
että kun hiuksia on tullut värjättyä, ja muutenkin käsiteltyä,
niin sen värjätyn osan kohdalta
hius tuntuu pesun jälkeen tahmealta,
 ihan kuin olisi vanhat muotoilutuotteet tukassa.
(Johtuu siitä, kun kemikaalit lähtevät pois hiuksesta)
Ja tämä tahmeusvaihe kestää, no aika kauan.
Tähän mennessä projekti on tyssännyt aina siihen,
kun on tullut joku iltariento
ja on halunnut laittaa tukan jotenkin kivasti.
Muullakin lailla kun takkuiselle tahmealle nutturalle...
On tullut "sorruttua" sitten takaisin tavallisiin shampoisiin ja hoitoaineisiin.

Nyt sitten, kun olen kesän ajan kasvatellut hiusväriä pois,
ja omaa väriä on jo ainakin otsatukan verran esillä,
uskaltauduin kokeilemaan uudestaan.

Tuloksena on:
Että oman värin osalta hiukset ovat pesun jäljiltä ihanan sileät,
kuin lapsen tukkaa.
Värjätyltä alueelta taas, no tahmeaa...
ja takkuuntuu, on vaikea harjata.
Mutta tahmaraja siirtyy alaspäin pesu pesulta,
ja ilokseni sarjaan oli tullut uutena hiushuuhtelu,
joka poistaa tahmaisuutta (vähän)
ja toimii hiuksiinjätettävänä hoitoaineena.

Iso plussa näissä tuotteissa on tietysti se,
että roskaa ei jää jäljelle kuin pieni paperikääre.
Hiushuuhtelupullo on lasia, joten sen voi kierrättää.
Eikä tarvitse huolehtia vesistöihin kulkeutuvista kemikaaleista.
Kummasti sitäkin ryhtyy ajattelemaan eri kantilta,
kun pesuvedet valuu saunalta käytännössä suoraan maahan.
Ja muutaman metrin päässä saunalta on meidän kaivo.


 Ylimmässä kuvassa on saman merkin kasvosaippua.
(Jonka kääreen jo hukkasin,
enkä muista mitä kaikkea ihanaa siinä oli.)
Se poistaa meikinkin tehokkaasti ja on tähän mennessä sopinut kuivalle iholleni hyvin.
Saa nähdä, onko talvella liian kuivattava, kun on kuitenkin aika saippuamainen.

Lupaan raportoida, kuinka tahmaraja pakenee,
vai menetänkö hermot taas kesken prosessin.