Joka-aamuinen

Joka aamu lähdemme kohti tuttua metsää.
Koira on innoissaan ja viipottaa tuoksujen perässä,
itsekin piristyn kun saan keuhkot täyteen raitista ilmaa.

Tämä on tuttu metsä jo lapsuudesta,
muistan jokaisen polun, ojan ja pellonreunan.

Täällä on lenkkeilty jo 12-vuotiaana pienen pennun kanssa,
onnellisena ihan ensimmäisen koiran omistajana.
Sittemmin sitä samaa koiraa on vedetty perässä samoja polkuja,
Diabeetikkona vanhuksena kun jalat pettivät välillä kesken kaiken.
Samasta syystä olen myös kantanut 25 kg jalatonta koiraa tuosta metsästä kotiin saakka.

Lapsuudenkotini molempien koirien tuhkat on ripoteltu noille metsäpoluille.

Siellä voi nähdä hyvällä tuurilla hirviä, peuroja ja metsäkauriita.
sieniäkin ja marjojakin siellä on.

Näiden aamuisten retkien voimin jaksan lähteä pirteänä töihin,
koira taas jaksaa lepäillä työpäivän ajan.

Kiitos, pikku metsä.
Toivon, ettei sinua ikinä hakata pois.