Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukuu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. tammikuuta 2012







































Joulu ja uusivuosi vietettiin rauhaksiin, kotona oleillen.
On ollut ihanaa nauttia hiljaisuudesta ja pimeyden tuomasta rauhasta.
Ollaan vaan löhötty ja syöty, onneksi on koirallisia vieraitakin käynyt,
niin ollaan saatu sentään vähän liikuntaa ja sosiaalisia kontakteja   :D

Jouluneulomuksia sain aikaan muutaman, elämäni eka pitsineule (Ulla-neuleen "Fifi") oli haastava,
tuntui, että tuli purettua enemmän kuin neulottua.
Aatonaatto-yönä sain sen pingotettua ja aattoaamuna pikaisesti pakettin, eli ihan hyvin kerkesin.
Pelkäsin jo, että joudun antamaan anopille pelkän valokuvan keskeneräisestä työstä,
että tällainen olisi tulossa , hyvällä tuurilla äitienpäiväksi   :)
Lankana oli Malabrigo lace 100% babymerino, ja oli kyllä niin ihanan pehmeä lanka,
että taidan tehdä itsellekin siitä jotain.
(Varsinkin kun taisin jäädä pahemman kerran koukkuun pitsineuleisiin, alkuvaikeuksista huolimatta...)

Kummipojalle tein villatakin ja -housut, epätärkassa kuvassa takki, Dropsin Delight-langasta ja ohjekin on Dropsin vauvamalliston 20-16. Koko oli 98-104 cm ja mukavan reilu tuli.
Takki tehtiin kaksinkertaisella langalla ja tuli ihanan pehmeä ja lämmin.
Lahjan saajakin tykkäsi ja laittoi sen heti päälle. Kyllä lämmitti tämän tädin mieltä :)

Olin ollut mitä ilmeisimmin todella kiltti, kun joulupukki toi vaikka mitä ihania lahjoja.
Lahjoista ihanin oli, että me lähdetään taas keväällä siskoin ja porukoitten kanssa reissuun :D
En tiedä olisiko se iloinen jälleennäkeminen Pariisin kanssa, vaiko kenties Milano tai Rooma....? 

Kiitokset myös rahalahjan sekä lahjakortin antajille, teidän ansiostanne sain hankittua jo kauan haaveilemani 
uudet talvikengät ! Nuo on vaan niin hienot, etten raaskisi käyttää <3


Toivottelen kaikille toiveiden täyteistä ja kaikin puolin onnellista tätä vuotta !




keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulua odotellessa





























Jouluvalmistelut ovat täydessä vauhdissa.  Lahjoja on saatu ja annettu.  
Osa on vielä paketoimattakin,yksi vielä postin matkassa.
Jännätään, ehtiikö aatoksi.

Tänä vuonna päätin ettei stressiä oteta, ja olenkin päässyt töidenkin puolesta hieman helpommalla tänä vuonna. Siitä olen niin, niin kiitollinen.

On ollut aikaa käydä rauhassa Jouluostoksilla ja tuttavilla paketteja viemässä ja kahvittelemassa.
Pääsinpäs yhden kummilapseni Joulujuhlaankin. Siellä viimeistään heräsi Joulumieli <3

Mummon kanssa on rypytelty karjalanpiirakoita vinot pinot, samalla suunniteltiin jouluaattoa.
Mummo on niin onnessaan kun pääsee omaan saunaan Joulusaunaan !
(Mukana kerjäsi onnellisena myös virallinen Joulukoira, jolla tuli muuten vuosipäivä juuri täyteen.)

Esijouluakin vietettiin Mumilassa tuossa naapurissa.
Lapset saivat jo esimakua tulevasta Joulusta pakettienkin muodossa, ihania jouluherkkuja unohtamatta !

Rauhallista Joulunaikaa kaikille ja pitkää pinnaa Joulukiireisiin !





torstai 1. joulukuuta 2011

Herkäksi pistää



Näinä päivinä, palaan ajassa vuoden taaksepäin.
Tasan vuosi siten, päiväni olivat odotusta täynnä;
laittelin mökkiä muuttovalmiiksi,
odotin kiihkeästi koiraa kotiin.

Tätä kaikkea oli odotettu niin kauan !

Luntakin oli jo näköjään ihan kunnolla maassa,
ja pakkasta.

Tässä muutama muistelo:






Tuossa yhdessä postauksessa mietin,
että koskakohan se uutuudenviehätys karisee.

No onhan se tavallaan vähän karissutkin, 
varsinkin viime talvi kun oli mitä oli,
hiton kylmä eikä vettäkään kaivossa. 
Miehelläkin siinä sitten vielä meni polvi ja oli jalaton monta kuukautta.

Mutta kyllä se viehätys maalaiselämään on vain vahvistunut.
Saunanlämmityksistä sun muista hommista on tullut rutiineja,
arjen rytmi.
En juuri kaipaa suihkua, mutta mietin välillä,
että on se varmaan sitten hieno tunne kun saa oman suihkun ja kylppärin,
tai vessan jossa mahtuu kääntymään :D

En enää ikinä kuunaan päivänä voisi mennä takaisin rivariin,
kerrostalosta nyt puhumattakaan.
Tukehtuisin.


Vaikkakin, 
täytyy myöntää;
tässä eräänä yönä,
kun kävi omitunen hiippari oven takana,
  ekaa kertaa täällä ollessa oikeasti pelotti.  
(Luojan kiitos mies oli kotona.)

Mietin kyllä, miten korvessa sitä täällä ollaankaan.
Että jos jotain sattuisi.
Koirastakaan kun ei ihan oikeasti ole vahdiksi.



Onneksi asuu äitimamma ja isäpuoli tuossa viereisellä pellolla <3.