Joka-aamuinen

Joka aamu lähdemme kohti tuttua metsää.
Koira on innoissaan ja viipottaa tuoksujen perässä,
itsekin piristyn kun saan keuhkot täyteen raitista ilmaa.

Tämä on tuttu metsä jo lapsuudesta,
muistan jokaisen polun, ojan ja pellonreunan.

Täällä on lenkkeilty jo 12-vuotiaana pienen pennun kanssa,
onnellisena ihan ensimmäisen koiran omistajana.
Sittemmin sitä samaa koiraa on vedetty perässä samoja polkuja,
Diabeetikkona vanhuksena kun jalat pettivät välillä kesken kaiken.
Samasta syystä olen myös kantanut 25 kg jalatonta koiraa tuosta metsästä kotiin saakka.

Lapsuudenkotini molempien koirien tuhkat on ripoteltu noille metsäpoluille.

Siellä voi nähdä hyvällä tuurilla hirviä, peuroja ja metsäkauriita.
sieniäkin ja marjojakin siellä on.

Näiden aamuisten retkien voimin jaksan lähteä pirteänä töihin,
koira taas jaksaa lepäillä työpäivän ajan.

Kiitos, pikku metsä.
Toivon, ettei sinua ikinä hakata pois.

Viikonloppuna lempivieraat yökylässä.
Hyvää ruokaa, saunomista, leikkiä.
Maailmanparannusta lämpimässä pimeässä illassa,
viinilasillisen kera.
Paljon ulkoilua loppukesän oranssissa valossa.
 Neulomista.



Tällä jaksan taas.




 

syksyllä

Koirat jolkottelevat vapaana, kostea maa tuoksuu.
Juuri leikattu ohransänki
rahisee saappaiden alla.
Hyvän ystävän kanssa jaamme viikon tapahtumat, ilot, surut ja

ärsytyksen aiheet.
Välillä suojelemme pikkuisia sammakoita koiriemme teräviltä hampailta.

Sielu lepää syksyisessä maisemassa.
Luonto on parasta terapiaa !

Orava on onnellinen, sille on pihatammessa paljon terhoja syötäväksi.

neulon

Neulon illalla, aamulla, töissä kahvitauolla.

Niin kovasti, että pikkurillit kramppaa. 

Tilasin aimo satsin merinoa, ja sitten,

paikallisessa lankapuodissa vielä sorruin. 

Että parempi onkin, että neulotuttaa,

ei tästä villavuoresta muuten päästä eroon.

(Onneksi on monta tädin kultaa taas vailla lämmintä välikerrosta.)

Puutarhan sadosta on nautittu myös,

marjat on jo syöty, 

ja eilen tein oman maan peruna-fenkoli-sosekeittoa,

oli hyvää, nam.

Tomaateista olen huolissaan; 

ei punaista, ei edes oranssin häivähdystäkään....

Saatiin viiriäisenmunia. Maistuivat jännältä, vähän rasvaisemmalta kuin kananmunat.

Ovat niin kauniita, että tekisi mieli pitää ne vaan kulhossa koristeena.

Pitkänpitkät vastapestyty räsymatot ostin kirpparilta eräältä pieneltä mummukalta hävyttömän halpaan hintaan.

Lintusirotin oli täsmälöytö tarpeeseen kivalta kirppisreissulta kaima-ystävän kanssa. Mennäänhän pian uudestaan ? 

Pärnu

Pieni jokavuotuinen perinne.

Lähisukumme vaihtelevalla kokoonpanolla, pitkä viikonloppu.

Säät suosivat, seura oli mitä mukavinta.

Siskon pikkuiset olivat mitä reippaimmat matkalaiset. 

Muutaman päivän hengähdys arjesta oli paikallaan.

Ensi kesänä uudestaan !

Ahkera päivä

Aamu alkoi mattojen kuurauksella,

jatkui sujuvasti mehusavotalla,

ja päättyi suussa sulavaan mustikkapiirakkaan.

 

Kiitos siitä kuuluu ahkeralle kesäteinille; 

vanhimmalle kummilapselleni,

joka ilahdutti meitä koko päivän 

eläväisenä, iloa pulppuilevana ihanana omana itsenään <3

Kummin mieltä lämmitti kun teini antoi jopa kuvata itseään,

tuli niin raikkaita, kauniita, luonnollisia kuvia <3